Koko viikon aloitti herätyskello, tuntia liian myöhään. Olin onneksi varautunut maanantaikriisiin, ja heitin päälleni mahdollisimman helpot vaatteet, eli sammakkohupparin ja pillifarkut. Sieltä sitten nopeasti hammaslääkäriin ruusunnuppujen ja samettipallojen käsittelyyn.

Sen jälkeen karkasin sieltä puoli naamaa fluoritahnassa, ulkona vilkaisin vanhaa yläastettani, joka oli silent hillo sumussa D:< Jatkoin matkaa bussipysäkille, ja näin kouluun.

Koulussa mä vaan koomasin kokoajan, tosin kaksi vikaa tuntia jäi pois, kun menin auttamaan kaveria hädässä. Sydänsuruisen ystävän saa voimaan hyvin bisketin bullalla ja vaahtokarkkikaakaolla kermavaahdolla. Sen jälkeen neiti sokerihumala alkoi jo näyttää omalta itseltään, tuollaisina hetkinä sitä oikeesti muistaa että miksi rakastaa ystäviään.

Mä olen just niitä jotka antaa kaikkensa ja tarvitsee myös kaiken ystäviltään. Sekä riippuvainen, että todella antava. Yhyy nyt tulee liian tunteellinen teksti, kohta alan vetää jottai seroniilipaskaa jossen lopeta :D